ELÄMÄN DEMOT – ylös ja alas

Biisinkirjotusvaiheen yksiä hienoimpia hetkiä on ne kun muutaman päivän päästä kirjotussessiosta sähköpostiin kilahtaa demoja biiseistä mitä on tehty. Tuntuu aina, että biisi mikä on viimeisimpänä kirjotettu, on paras kaikista! Miettii et tää on THE biisi, tää on se mitä sit veivataan keikalla ja kaikki hoilaa mukana euforian kourissa. Ajattelen siinä vaiheessa, et mä oon kaiken paras ja et hitto ku oon maailman valtias ja morjes vaan miten mä voisin ikinä tehdä mitään muuta ku kirjottaa lauluja ja esittää niitä.

NO, sit parin päivän päästä siitä, tulee sellanen olo et kaikki biisit onki ihan paskoja. Ja että mä oon paskin kaikista. Mä en osaa mitään ja kaikki muut on parempia ku minä. En voi ikinä saavuttaa mitään koska olen niin huono ja lahjaton. Ja nää biisitki on ihan kuraa. Ja ainii miksen voi olla yhtä kaunis ku Jenni Vartiainen? Tai yhtä lahjakas ku Chisu. Aijjettä tää vaihe on sitte ihana. Hanskat on niin syvällä tiskissä että hirvittää. Pään sisällä oleva ääni huutaa koko ajan et lopeta nyt hyvä ihminen toi puuhastelu, ei susta mitään tule kuitenkaan.

Tää on se kehä mitä mä käyn läpi aina uudestaan ja uudestaan. Mites sulla menee?

Onneks nää on ohimeneviä vaiheita, mutta on se silti aika raskasta. Sanoin kerran lääkärille, et on tosi rankkaa ku tunteet on viel semmoset et ne on miljoonakertaset ku normaalilla ihmisellä. Se vastas et oo onnellinen ettet tarvi mitään kovia aineita että saat koettua isoja tunteita. Hmmmm…no joo, en kai mä pystyis kirjottaa lauluja jos olisin täysin vakaa ja harmoninen…

Tätä kirjoittaessa mulla on napit korvissa ja kuuntelen 6 demoa mitä ollaan tässä viimeiset viikot tehty. Olo on onnellinen mutta sekava. Tällä hetkellä mulla on sellanen olo että yritän miellyttää liian montaa tahoa, enkä kuuntele sisäistä ääntäni. Mä rakastan näitä biisejä, mut sit mun mieleen hiipii heti se, että mitä muut ajattelee, vaikka mun pitäis täysin unohtaa se ja keskittyä siihen että teen tätä sydämestäni ja oon rehellinen itselleni. Sen kyllä sitten kuulee lopputuloksesta :)

Oon onnekas siinä mielessä, että mulla on kaksi upeeta biisinkirjottajaa jotka työstää tätä mun kanssa. Aina kun tulee epävarma olo, voin luottaa siihen että ne ohjaa taas oikeille raiteille. Ne antaa aikaansa ja lahjojaan jotta mun levystä tulis niin hyvä kun mahdollista.

Ens viikolla lähden Espanjaan kirjottamaan biisejä ruotsalaisten kanssa, joten omat biisit saa hautua ja mehustua sillä aikaa. On ihan hyvä että vaihdan maisemaa ja saan kirjottaa uusien ihmisten kanssa…AURINGOSSA!

Ihanaa syksyn alkua kaikille!

<3k

p.s. oon saanu parin päivän aikana ison määrän spontaaneja ‘hyvän viikonlopun’ tai ‘ihanan syksyn’ toivotuksia ihmisiltä. Kadulla, kaupassa ja muuten vaan random paikoissa. Se tuntuu ihanalta, ja kun saatteena on vielä kaunis hyvmy. Se tarttuu. Laitetaan hyvä mieli kiertämään. Kokeilkaapa hymyillä tai tervehtiä tuntematonta. Se voi mennä pitkälle :)

5 thoughts on “ELÄMÄN DEMOT – ylös ja alas

  1. Sanomatta pahaa sanaa noista megastaroista, joihin itseäsi vertaat, on todettava, että sie oot paljon enemmän IHMINEN. Aito nainen isoine tunteinesi, joita myös uskallat tuoda esille. Kiitos kun jaat tätä! “Pelkät” uudet biisitkin koskettais, siitä olen varma syvästi kolahtaneen Sirpale-levyn jälkeen, mut nää “taustatuskat” tekee ne varmaan vielä tärkeemmiksi. Sun biisit on elämänmakusia ja elämänkokosia (ei “liian suuria” niinku noiden toisten. Hups. Ei kai toi nyt ollu pahasti sanottu?). Tee niitä lisää, just sellasia, kun SINUSTA hyvältä tuntuu (uskallan sanoo näin, vaikka tää tuorein Daco-tyyli ois ehkä itelle turhan modernia koko levyllisenä ;). Inspiraatiota toivotellen ja sen tuloksia odotellen (silleen hillityn kärsivällisesti – no pressure! :)

  2. Kiitos kannustavista kommenteista tyypit! Tulee vilpitön hymy naamalle kun lukee teidän tsemppaavia kommentteja. Totuus on se, että luovassa hommassa itsensä kyseenalaistaminen on valitettavan yleinen tunne:/ Mutta kun saa tuntea ihmisten myötätunnon, se auttaa jaksamaan!!! Pursuilevia inspiraation hetkiä oon onneks saanut kokea viime aikoina, joten toivotaan että ne jatkuu!!! <3

  3. Miten niin “yhtä kaunis ku Jenni Vartiainen”? Sinähän olet kauniimpi! Ja ihailtavan aito ja rohkea taiteiljapersoona! Ei moni uskaltaisi kertoa yhtä avoimesti vaikeistakin kokemuksistaan, kuin Sinä olet onnistunein tuloksin kappaleissasi tehnyt!

    Hyvää alkavaa Syksyä Sinulle, Kristiina!:) Ja tsemppiä sekä pursuilevia inspiraation hekiä biisien tekoon:)

  4. Hei Kristiina,

    Ei sun tartte olla Jenni tai Chisu. Olet vain oma itsesi kaunis ja ihastuttava Kristiina Wheeler. Tämä taitaa nyt olla kohdallasi sitä kuuluisaa “luomisen tuskaa”. Allekirjoitan myös noi kaikki rocken mainitsemat adjektiivit :)

    Tsemiä jakossa…

  5. Moro!

    Hei nainen!Et ole Chisu, etkä Jenni, jotka ovat äärimmäisen lahjakkaita nuoria naisia.
    Olet Kristiina, jolle on annettu lahja olla ihana viihdyttävä persoona ja kun se oikea biisi tulee, myös äärimmäisen haluttava ja arvostettu artisti. Onhan sinulla jo entuudestaan mm. Sunny Day josta oli jo aika lähellä tulla iso hitti. Ennen kaikea sinä olet ihastuttava persoona ja olisi make kuulla, että laulat vaikkapa jazzia tai jotain tyyliin Lähtisitkö-biisiä. Myös räväkämpi tyyli voisi sopia, kuten yhdellä kotivideollasi lauloit Alanis Morrisettea. Älä anna periksi, sä olet kyllä hyvä ja tosi ihana, kun annat itsellesi luvan olla.
    Nämä olivat vain vanhan hölmön mielipiteitä, mutta jos saat näistä jotain ajatuksia, niin ihan jees.

    t.rocke

Leave a Reply to leena Cancel Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *.

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>