Moi!

Lyhyestä virsi kaunis. Oon superpahalla tuulella. TAAS! WHY??? Mistä johtuu?? Onko se tää pimeys? Eniten mua ottaa aivoon se, etten osaa paikallistaa tätä mun kiukkua!!! No mutta, kävin salilla, juoksin matolla, nostelin kahvakuulaa, tein kaikkeni purkaakseni tätä pahaa oloo, mut mikään ei auttanu. No, sit menin infrapunasaunaan puoleks tunniks, ja käteen osu lehti, missä oli juttua semmosesta Kristiina-nimisestä mimmistä, joka on ikänsä ollu SPR:n katastrofipäivystäjä, eli sellanen joka menee kriisien keskelle hyvin lyhyellä varotusajalla ja auttaa. Artikkelin lopussa oli sellanen pieni boksi jossa luki suurin piirtein näin(ja tää on siis todella mun omin sanoin) : Ottavatko arkipäivän murheet pannuun? Tuntuuko siltä etteivät asiat suju ja kiukuttaa? Ennen kuin räjähdät, mieti ovatko asiasi oikeasti niin huonosti. Mieti miltä tuntuu kun paleltaa eikä ole vaatteita. 4€ saa huovan joka lämmittää köyhää perhettä katastrofialueilla.

Aloin miettiä tunnetta joka mulla oli ku tulin takas Senegalista. Ihmiset joita kohtasin siellä, ei omistaneet mitään, mut päällimmäisenä jäi se ilonen ja nauravainen fiilis mikä näillä ihmisillä oli. Niiden lapset oli aliravittuja ja aavikoituminen on päivä päivältä lähempänä, jolloin minkään viljeleminen käy todella hankalaksi, mutta se hetkessä eläminen ja pienistä asioista nauttiminen oli käsinkosketeltavaa. Päätin etten ikinä enää valita siitä, että ratikka menee nenän edestä, tai kaupassa ei o just sitä jugurttilajiketta mitä olisin halunnut. Mutta tässä mä kuitenkin olen ja mökötän, enkä edes tiedä syytä! Voi huhhuh! Mulla on laulamisen lahja, jota saan päivittäin käyttää, mulla on vaatteita jotka pitää mut lämpimänä, ja voin avata hanan koska vaan saadakseni lasin juomakelpoista vettä. Että näin. Kuulostaa ehkä kornilta mut näin se on. Nyt lopetan valittamisen, ja kerron teille, että pienillä asioilla me voidaan vaikuttaa.

Senegal on länsiafrikkalainen maa, joissa aavikoituminen varjostaa ravinnon ja puhtaan juomaveden saamista.

Puuntaimen istutus 5€
Länsi-Afrikassa puita istutetaan muun muassa estämään hiekkadyynien leviämistä.

Pienlaina 50€
Pienlainan turvin kehitysmaan ihminen voi aloittaa oman liiketoiminnan perheensä elättämiseksi.

Kaivo kylään 800€
Vesi on elämän edellytys. Kaivosta riittää puhdasta juomakelpoista vettä kaikille kyläläisille.

Tasauksen sivuilta saa lisätietoa. Ja jos et vielä oo kattonu meidän dokkaria joka tehtiin Senegalin reissusta, tsekkaa se osoitteessa  http://vimeo.com/16528793 .

Kuvat Sami Joensuu www.scoundrelsam.com

Pitäkää huoli itsestänne, hymyilkää tuntemattomalle, avatkaa ovi kaupassa takana tulevalle, sanokaa rakkaallenne kuinka paljon hän teille merkitsee, naurakaa kun tuntuu siltä, itkekää kun tuntuu siltä, koska te voitte sen tehdä!

Voikaa hyvin :)

Rakkaudella

Kristiina

xxx

p.s. mitennii lyhyestä virsi kaunis????! ;)

Tuolta linkistä pääsee kattomaan meidän dokumenttia FINDING SENEGAL. Täältä pääsee lukemaan blogia jota kirjotin matkalla:)

Finding Senegal

photo by Sami Joensuu www.scoundrelsam.com

Koneessa ja pää täynnä ajatuksia, kuten kuvasta näkyy…aivan uskomaton reissu..tahtoo takasin!

On the plain and a million thoughts running through my head as you can see…an amazing and life changing experience…

picture by/kuva Sami Joensuu www.scoundrelsam.com

kuvat/pictures by Sami Joensuu www.scoundrelsam.com

Kuvat/Pictures by Sami Joensuu www.scoundrelsam.com

Today we got to go to a little village and the people going about their everyday life. The local church had funded a harvesting machinery for them and other gadgets to make life a bit easier. For example a grain separating machine so the women don’t have to wake up in 5 in the morning to work. Also we saw a health lesson in session under the tree. The subject of the lesson was malnutrition. It was interesting to hear how the teacher was telling the villagers how it’s ok to give children eggs, they won’t become mute…
The children were awesome! I was mucking about in the sand and goat pooh with them and they taught me a few words in their native language Sereeri. They always laughed when I said something in their language, I guess my pronounciation could’ve been better…
In the evening we settled down in Dakar and went to listen to some local live musica! Also awesome!

Tänään me päästiin vierailemaan kylään missä nähtiin miten elämä siellä sujuu. Paikallinen kirkko oli rahottanut kyläläisille maanviljelykoneita ja muita vehkeitä jotta elämä olis pikkusen helpompaa. Yks aparaatti oli semmonen jyväjauhaja, joka mahdollistaa sen et kylän naisten ei tarvi enää herätä viideltä aamulla jauhamaan manuaalisti. Saatiin myös seurata kyläläisille jäejestettyä terveystiedontuntia. Koko kylän ihmiset keräänty puun alle ja kuunteli korva tarkkana. Tunnin aihe oli aliravitsemus, mielenkiintosta kuunnella, kun opettaja oiko sellasta uskomusta et jos kananmunaa syöttää lapsille, niistä tulee mykkiä..Kylän lapset oli ihan huikeita! Riehuin niiden kans hiekassa ja vuohenkakassa. NICE! Ne opetti mulle muutaman sanan niiden omaa kieltä Sereeriä, ja aina ku mä toistin mitä ne sano, ne repes ihan täysii. Mun lausumisessa oli viissiin hiukan parantamisen varaa…Illalla ajeltiin Dakariin ja mentiin kuuntelemaan livemusaa paikalliseen mestaan :) Myös erittäin huikeeta!

Kuvat/Pictures by Sami Joensuu www.scoundrelsam.com

Drove to Mbour to have a mass at the local church. We also got to see a class in session. There were 46 children in a tiny classroom, approx. 35 degrees celsius and one of the smaller kids weed on the floor but they just kept on going on with the lesson! Super! Oh, and a guy asked me if I had a husband and when I said no, he looked at me and I could tell he was thinking something along the lines of “what the hell is wrong with her?” So then he said if I like black man I could marry him. How kind;)

Ajettiin Mbour-nimiseen kylään seuraamaan paikallista messua. Päästiin myös seuraamaan luokkahuoneeseen opetusta. Pikkuriikkisessä luokassa oli 46 lasta, noin 35 astetta kuuma ja yks pienimmistä pissas lattialle mutta opetus pysy käynnissä! Hommat jatku! Täällä valitetaan ku pulpetit on huonot, on joko liian kylmä tai kuuma, pahaa ruokaa, liikaa läksyy….HUH!

Ai niin, ja yks mies kysy multa onko mulla aviomiestä, ja kun sanoin ei, hän katsoi minua ja pystyin näkemään hänen kasvoiltaan “mikä tossa muijassa on vialla”-tyyppisen ilmeen. No sit se sano et jos tykkään mustasta miehestä voisin mennä hänen kanssaan naimisiin. Kuinka kilttiä ;)

Muuten tuo poika tuossa kuvassa, sillä oli päässä iso avohaava ja koko messun ajan se istui mun edessä, ja kärpäset hyrräs siinä haavassa. Teki pahaa, teki mieli putsata se ja laittaa joku hattu sen päähän…kauheinta on se kun tuntee olevansa täysin avuton kun ei voi tehdä mitään…

kuvat/pictures by Sami Joensuu www.scoundrelsam.com

In the morning we hopped on camels and did a tour of the dunes with them. Awesome! I also played sandball with the most adorable little boy! (picture below) We left the desert and headed to the most touristy place we’ve been to so far. Our afternoon was not scheduled so we just hung out by the pool, had dinner and went to bed.

Päästiin dromedaariajelulle aamulla! Vaellettiin pitkiin hiekkadyynejä, en kestä miten siistiä! Vatsalihastreeni parhaimmillaan :) Pelasin myös aavikkojalkapalloo maailman sulosimman pojan kanssa! (kuva alhaalla) Sit lähettiin ajelemaan taas. Saavuttiin turistimaisimpaan mestaan tähän mennessä. Iltapäivällä ei ollut ohjelmaa joten hengailtiin altaalla ja minä luin kirjaa.

kuvat/pictures by Sami Joensuu www.scoundrelsam.com

Day four is one of the most exciting so far! We arrived in the middle of the desert around 5 and had a feast of good food and company. After eating we headed to our camp, that had a load of tents for us to sleep in (video below). We gathered around the camp fire and sang a bunch of songs under the Senegalese sky (video below). So serene and calm. A beautiful moment in my life. Slept in a tent and probably had the best sleep since we got here:)

Päivä neljä on ehkä jännin tähän mennessä! Saavuttiin keskelle aavikkoa viiden aikaan ja syötiin kunnon erämaa-ateria hyvässä seurassa. Syönnin jälkeen lähdettiin takas teltoille missä nukuttiin (majoitusesittely alla). Keräännyttiin leirinuotion ympärille ja laulettiin Senegalin taivaan alla paikallisten kanssa (videopätkä alla). Tyyntä ja harmonista. Upea hetki elämässäni, jonka toivon kantavani hautaan asti. Nukuin teltassa parhaat unet mitä tähän asti täällä.

Kuvat/Pictures By Sami Joensuu www.scoundrelsam.com

Woke up at 2 am to a high fever and had to go puke 3 times :( puking is the most horrific thing in the world! So my night pretty much went in the lines of puking, putting loads of clothes on and then taking them all off..in the morning I felt better but when we got on the bus, we had to stop immediately for me to vomit on the side of the road again. Luckily we have a bunch of nurses in our group, so they taught me a trick where you put a lump of salt underneath ur tonque. It helped the nausea! Was feverish all day so slept through most of it. It was a heat stroke!

Heräsin kahdelta yöllä kovaan kuumeeseen ja piti juosta vessaan 3 kertaa yrjöömään. Great! Oksentaminen on hirveintä maailmassa! Yö menikin sit siinä ku oksasin, laitoin kauheen määrän vaatteita päälle, ja sit riisuin ne taas pois. Aamulla olo oli kohentunu mut heti ku ajeltiin bussilla seuraavaan kohteeseen, piti vetää sivuun et pääsin taas heittämään pitkää sylkee:( Onneks meidän porukassa oli sairaanhoitajia, ja ne opetti mulle sellasen kikan et ku laittaa suolakiteen kielen alle, tulee parempi olo, ja niin tuliki! Kuumeisissa tunnelmissa meni koko loppupäivä, joten ei kauheesti raportoitavaa…Se oli auringonpistos! OHO!

Pictures By/Kuvat Sami Joensuu www.scoundrelsam.com